Jotenki tuntuu siltä että koko minun elämä on menny alamäkeä siitä lähtien ku muutin kihlatun kans yhteen.. Äitin kans menee yhä useammin sukset ristiin,nyt se vasta onki valittamassa kaikesta,neuvomassa koko ajan kaikessa;koiran hoijosta,asunnon siivoamisesta,takapihan nurmikon leikkaamisesta,siitä että en näytä onnelliselta minun miehen kans että mikä helvetti minua vaivaa. Ja mulla on pikkusen siskon kans välit väljentynheet,eli ollaan erkaannuttu toisista vähä..ei enää puhuta yhtä paljon omia salaisia ajatuksiamme. Jotenki tuntuu että sisko ja äiti on samalla puolen ja mie yksin toisella puolen,tai no miehen kans mutta seki on sellanen ettei se kovin kommentoi mihinkään mitään.. Kaveritki on vähissä,parin kaverin kans kirjottelen ja soittelen harvoin,tähänki syynä se että niillä on omat miehet ja elämät ettei ne kerkiä tai välitä enää pitää yhteyttä yllä..
Voi tätä elämää! Mutta kaikilla on vissiin omat masennus vuotensa..